uus tukka

Heippa!

  Mun suhtautuminen mun hiuksiin on aika viharakkaussuhde. Mä vihaan mun hiuksia, kun ne taipuu itsepintaisesti latvoista kirjastotätilaineille, eikä oo suorat, muutei myöskään kiharat. Sellaiset ongelmalliset; ohuet kuin hiirenhäntä ja väri on lähellä sitä ihanaa maantienharmaata. Niitä ei saa väännettyä näyttäville kampauksille, enkä mä edes vaivaudu yrittämään. Mä en oo oikeestaan koko kesänä edes suoristanut hiuksia, vaan paiskonut eteenpäin hiukset sekaisin. Eli uus tukka oli enemmän kuin tervetullut!

   Nyt mulla on ihan kiva polkka, mutta ne kirjastotätilaineet ei oo vieläkään kadonnut minnekkään. Onneksi on suoristusrauta ja pipo, kiitos luoja niistä ;)