Kävin sunnuntaina sovituskopissa. Ja ihan oikeasti ihan kaikki näytti kamalalta. Ensimmäistä kertaa moneen kuukateen katselin juurikasvuisia hiuksiani sillä 3 sekunnin poninhännällä, kulahtanutta paitaa päälläni, nyppimättömiä kulmia ja paisunutta keskivartaloa. Niin...ehkä joku sanoisi rauhoittavasti, että pienten lasten äidin pitääkin näyttää sellaiselta, mutta...Siitä innostuneena kaivelin illalla kaikki kauluspaitani ja silitin ne ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Maanantaiaamuna otin suoristusraudan esiin ja pinsetit. Ja tänään varasin ajan kampaajalle. Kun oma elämänhallinta on pielessä, voiko aina syyttää lapsia? Voisinko lenkkeillä klo 21-22? Ehtisinkö joku lauantai kampaajalle? Ehtisinkö joku hetki hoitaa ihoa, hiuksia, kroppaa ja päivittää meikkilaukkua? Ehtisinkö vaatekauppaan tai ehtisinkö nukkua niin, että peilistä ei kurkistaisi ikälopun näköinen tyyppi mustine silmänalusineen? Tänä aamuna yritin jotain, kunnes pieni poika heräsi ja tarvitsi sylihoitoa ja lopulta muromaidot kaatuivat kauluspaitani päälle...Iltapäivällä otin kuraisen pojan syliini lohdutukseen, enkä edes viitsinyt vilkaista takkini tilannetta. Mustat nahkakenkäni painuivat päiväkodin hiekkaan, ruskea työlaukkuni kaatui pyöräni mukana märkään pusikkoon, kun parkkeerasin pyörän huolettomasti päiväkodin eteen. Joskus ihmettelen selviääkö tästä kaikesta hengissä. Ja huomenna peruutan sen torstain kampaajan, koska mieheni on "hankala" lähteä töistä niin aikaisin ja pojat pitää kuitenkin hakea, enkä aio kokeilla hiusten värjäystä kahden villin kaverin kanssa avokampaamossa.
Sunnuntaina käytiin katselemassa uusia autoja. Tai oikeastaan kuorin nuoremmalle makkaraa, hamstrasin vapaalippuja, valvoin pomppulinnaa ja kiittelin autofirmaa niistä vihreistä Skoda-polkuautoista, joilla pojat ajelivat pitkin autoliikettä. Sitten kuunneltiin pari minuuttia huutoa, kun niistä ihanuuksista piti luopua.
Perjantaina kävin meidän seniorikuntosalilla. Puntit loppuivat viiteen kiloon enkä ole koskaan nähnyt niin isoa jumppapalloa, mutta jos tuo on työsuhde-etu niin kyllähän minä pompin sen isonkin pallon päällä mieluummin kuin maksan entiselle salilleni 67 euroa/4vk. Eikä ainakaan ole pelkoa, että juuttuisin katselemaan komeita, hyväkroppaisia nuoria miehiä...
Tänään olin töissä ilkeä. Tai oikeastaan en ollut ilkeä, en vain voinut olla kysymättä laadunvalvontakäynnillä, että miten se makuuttaminen edistää asukkaan iho-ongelmien parantumista. Oikeasti on paljon helpompaa piiloutua omien suunnitelmien taakse, ja kuvitella edes kehittävänsä vanhustenhuoltoa. Luoja pitäkööt minut kaukana kentältä, jotta voin edes kuvitella, että kaikki on jotenkuten ok.