Lapsen synnyttäminen, nimittäin. Raskaudenaikaisesta leijonanharjasta (no okei, pienen leijonan) ei ole jäljellä kuin surkea rotanhäntä, joten minkäs teet? Nips naps, ja aloitetaanpas alusta.
Lähtötilanne. Ehkä mun tukka taas joskus kasvaa tuohon mittaan...
Pari tuntia myöhemmin. Onpa mulla pyöreä pää... ja nenä. Ja uusi tukkakin jo sekaisin, ja mennyt iltavalossa hunajanväriseksi, vaikka oikeasti on platinaisempi.
Olisi sen voinut itse asiassa lyhyemmäksikin kyniä, mutta aloitetaan nyt tästä. Ja vielä kaksivärisenä! Kampaaja kun ehdotti, että antaisimme tukan levätä vetämällä raidat vain otsalle ja päälaelle. Edellisen kerran mulla onkin ollut omanväristä tukkaa tarkoituksella näytillä, kröhöm, 28 vuotta sitten. (Tajuan kyllä, että suurin osa lilyläisistä taitaa olla nuorempia kuin 28 vuotta. Mikä kai tarkoittaa, että voisin teknisesti olla teidän äiti, ja teidän muksut lapsenlapsiani. Huhheijaa. Tulipahan nyt vain mieleen.)
Käsi sydämellä, äiti-ihmiset: onko kukaan selvinnyt synnytyksestä menettämättä tukkaansa? Jos on, miten ihmeessä?