Minulla on ollut mustat hiukset niin kauan etten oikein jaksa edes muistaa. Yläasteella hiukseni alunperin mustan saivat kokea ja luottovärinä se on siitä asti pysynyt. Olen värjännyt vaihtelun vuoksi pariinkin otteeseen tukkaani vaaleammaksi, mutta palannut kuitenkin taas hyvin nopeasti tuttuun ja turvalliseen. Viimeisimmässä liukuvärjäyskokeilussani pysyin (itsenikin hiukan yllättäen) reilun vuoden, mutta siinäkin tyven oli oltava musta tai en tunnistanut itseäni peilistä.
Tyvikasvu alkoi näyttämään siltä, että sille kuuluisi tehdä jotain. Pohdin hetken (about vartin) vaihtoehtojani ja vedin värin koko päähän. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut vaan lähinnä hihkun onnesta peilin edessä. Kuinka koskaan edes luovuin tästä, tämä on niin minua? Musta on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin kaunis väri.
Minulla on ollut myös ripsienpidennykset pariin otteeseen, mutta kyllästyn niihin yleensä viimestään puolen vuoden jälkeen ja alan myös ikävöimään jostain syystä ripsivärin laittoa. Niin kävi taas kerran (okei, ei mulla niihin kyllä ole varaakaan) ja rapsuttelin eilen viimeisetkin ripset irti. Vaikka ripseni hiukan ovat lyhentyneet, ne ovat onneksi kasvava luonnonvara. Oloni on senkin puolesta taas enemmän Miinamainen. Mitä vähemmän feikkiä, sen parempi.