Eräänä perjantai-iltana megahikisen tanssijumpan jälkeen tajusin, että hemmetti vie mähän tarvitsen lisää pinnejä seuraavan päivän tanssiesitystä varten. Täyshikisenä, jumppakamat vielä vaatteiden alla, ilman meikkiä ja naama jälkipunaisena. Jea. Olin liikkeellä ystävän kanssa, ja päätimme pistäytyä pikapikaisesti pinniostoksilla Kauppakeskus Kaaren Glitter-myymälässä.
Apua. Hikisenä ja punaisena jonnekin kirkkaiden lamppujen alle... Mainittakoon vielä, että tässä nyt tätä juttua kertoo ihminen, joka ei ole oikein koskaan uskaltanut mennä Stokkan meikkiosastolle, koska pelkää näyttävänsä siellä perfect-meikattujen myyjien joukossa ihan hampuusilta.
Mutta pakko mikä pakko. Lisää pinnejä tarvitaan.
Lähdin siis ostamaan näitä:
Mutta hitsi - tässähän on kolme pinnituotetta kahden hinnalla. Otin siis ostoksiini nämä:
Seuraavaksi ystävä alkoi suositteluhommiin - mun täytyy kuulemma kans hankkia itselleni hiuspanta. Että toisessa Glitter-myymälässä myyjä oli kädestä pitäen näyttänyt ystävälle ihan huipun pantakampauksen, joka ois niiii-iiiiin hyvä mulle.
No hitsi. Myyty.
Ostin siis myös tällaisen:
Nooh, näiden kanssa kassalle.
Myyjä - nuori äärimmäistrendikäs mieshenkilö - oli juuri palvelemassa toista asiakasta, joten ehdin seisoa kassalla pienenpienen hetken. Silmiini osui perusmustia hiuslenksuja, no hei näitä tarvitsee aina:
...paitsi että kaksi lenksupakettia saa näköjään kimppahintaan halvemmalla, joten:
Myyjä kiiruhti paikalle. Alkoi jutella siinä tuotteita kassaan laittaessaan. Hmm onpas se muuten jotenkin aidosti kivan tyypin oloinen eikä yhtään katsellut minua nenänvarttaan pitkin - anteeksi vaan tän räjähtäneen kotiäidin päänsisäiset stereotypiat yybercooleja stadilaisparikymppisiä kohtaan.
"Hei sulla puuttuu ihan vaan pari euroa siitä, että saisit kolme leimaa keräilykorttiin", myyjä hoksasi.
"No niin... tuota... en mä oikein..."
Kassan vieressä oli niitä muovisia kummallisia 80-luvun avaimenperiltä (apua muistaako kukaan niitä?!?) näyttäviä hiuslenksuja, joista juuri vähän aikaa sitten olin kuullut huonoja käyttökokemuksia Jeban Tuuliajolla-blogissa.
"Oletko kokeillut näitä?", myyjä ehdotti.
No en - kerroin, että itse asiassa en ole näistä kovin vakuuttunut.
Myyjä alkoi esitellä hiuslenksuja. Kuinka ne oikeasti toimii tuollaisiin paksuihin hiuksiinkin. Ei saa vaan vetämällä ottaa pois tukasta. Kuinka just pitkähiuksinen kollega oli näitä suositellut. Sekä sellainen, jolla on ohut tukka, mutta myös sellainen, jolla on paksu ja pitkä tukka. Kuinka niitä kantsii käyttää kuumassa vedessä, jos ne venähtävät. Kuinka ne on tosi näppäriä hei siis niinku vaikka nyt, kun kesä tulee, niin biitsillä, kun niiden kanssahan voi mennä uimaankin!
Ja sitten:
Ostin.
Se hemmetin myyjä sai ihan aidosti minut itsenikin - minut räjähtäneen kotiäidin - sinä perjantai-iltana uskomaan, että minä olisin juuri sellainen ihminen, joka bikinit päällä biitsibileissä kirmaa mereen juuri tällainen hiuslenksu tukassaan.
Oh my.
Sain siis keräilykorttiin kolme leimaa.
Het-ki-nen - keräilykorttiin? Tajusin vasta jälkikäteen, että mitä hemmettiä minä jollain keräilykortilla, enhän mä ikinä edes käy Glitterissä. Ja siis jonkun leiman ansiosta se myyjä sai myytyä mulle vielä lisää!
Hihkuin riemusta myymälästä poistuessani; ei hitsi, miten taitava myyjä! Ja taitavasti asetetut hinnat. Mä lähdin ostamaan parin euron pinnejä, mutta ostinkin yli kolmella kympillä hiuskamaa.
"Mitä sä ajattelet? Onko sulla silleen k*usetettu olo?", ystävä kysyi.
"No ei - sehän tässä niin hauskaa onkin! Mulla on ihan loistava olo", minä nauroin.
Ihana olo. Sellainen, että en ollut hikinen nolo jumpanjälkeiskeski-ikänorsu posliinikaupassa (ööö tai jotain) vaan ihan oikea ja huomioonotettu asiakas, jolle tämä trendikäs nuorimies ihan tosissaan ja aidosti suositteli noita neonvärisiä hiuslenksuja.
Myöhemmin tajusin vielä lisää. Ystävä oli intoillut hiuspannasta, koska toisen Glitterin myyjä oli sitä hänelle suositellut ja näyttänyt kampausta kädestä pitäen. Ystävä sitten oli siitä niin innostunut, että "myi" saman tuotteen spontaanisti myös minulle. Ja minä nyt kirjoitan tästä julkisesti blogissani.
Damn. Taitavaa. Noi on ihan varmasti juuri käyneet jonkun asiakaspalvelukoulutuksen.
Arvostan.
PS. Ihan susihuonoa laatua muuten nuo pinnit, en suosittele.