Miun hiukset on yks sellanen asia, jota oon viimeisen vuoden aikana pohtinu enemmän ku ikinä ennen. Noin vuosi sitten vaihoin väriä kuparinpunaisesta takaisin ruskeaan ja aloin kasvattamaan omaa väriäni, ajatuksenani nähä, minkäväristä hiusta päänahastani todellisuudessa puskeekaan. Lisäksi laitettiin raitoja, koska sain päähäni alkaa pikkuhiljaa vaalentamaan hiusteni yleisilmettä. Ensimmäinen värinmuutosprosessin vaihe meni vähän pieleen, kun väristä tuli ihan liian tumma omaani ja raitojen väriin verrattuna, joten väriä piti käydä purkamassa.
Oma värini on tuhkainen tummanvaalea, eli aika perus suomalaiseen päähän, joskin ehkä hieman ”normaalia” tummempi, muistaakseni kutosen luokkaa. Olin värjäyttäny hiuksiani seiskaluokasta asti ja aina värjättyä hiusta vasten oma väri näytti ihan kamalalta. Oon kokeillu kaikki sateenkaaren värit hiusvärit mustanruskeasta vaaleampaan, raidoitettuun ruskeaan ja sinisenpunaruskeasta kirkkaaseen kupariin. Nyt oma värini näyttääkin yllättävän hyvältä eikä se oo läheskään niin harmaa, kuin olin aina luullu.
Jotenkin aina aattelin, ettei vaaleat hiukset sopis miulle. Muistan aina ihailleeni kauniita vaaleita, monisävyisiä ja vivahteikkaita hiuksia, etenkin niitä kylmempiä sävyjä. Aina katse hakeutui jotenkin niihin enemmän kuin muihin ihmisiä katsellessani kaduilla, bussissa tai vaikka ruokakaupassa. Aina mietin, että harmi kun mie en voi tuollasia saada. Kunnes tajusin ihmetellä, että miksen muka? Sitten tosiaan sainkin idean kokeilla omaan hiusväriin palaamisen yhteydessä miten vaaleaksi uskaltaisin mennä ja alotin tän raidoitusoperaation. En osannu päättää haluaisinko mieluummin liukuvärjäyksen vai raitoja koko päähän, enkä totta puhuen edelleenkään osaa – kampaaja teki kompromissiratkaisun ja loi hiuksiini liukuvärimäistä efektiä raidoittamalla vain latvoja.
Viimeisimmän kerran kävin kampaajalla elokuussa. Sitä edellinen kerta oli tammikuussa. Hups... No eiku oikeesti olin tarkotuksella antanut oman värin kasvaa rauhassa ja parhaani mukaan yrittänyt taittaa raidoista keltaisuutta, mutta alla olevaa kuparia en saanut taltutettua, saati sitten latvojen kaksihaaraisia. Kampaajan penkissä hiuksiin taiottiin lisää raitaa ja niitä sävytettiin viileämmäksi sekä latvat siistittiin. Tällästä siitä sitten tuli (aurinko ei tahtonu paistaa enää jälkeen-kuvien ottohetkellä, joten yritä kuvitella hiuksiin aavistuksen lämpimämpi sävy):
Mutta... Nyt syksy on kuitenkin ilmeisesti saanu miun pään sekasin ja halajamaan takaisin yksiväriseen ruskeaan väriin. Lisäks oon jo pitkään miettiny pitkään polkkaan palaamista, sillä tykkäsin mallista tosi paljon ja se näyttää taas todella todella kivalta kaikilla julkkiksillakin. Ja jottei homma menis liian vaikeeks, niin jostain kumman syystä himoitsen taas suoraa otsista, vaikka sen vuos sitten leikatessani totesin, ettei se jotenkin enää toiminukkaan miulla. Onneks en oo ihan hetkeen vielä menossa kampaajalle, niin saan vielä miettiä mitä tälle reuhkalleni seuraavaks teen.
Ollako blondi vai eikö olla? Oonko sisimmältäni enemmän kaikkien vitsikirjojen vakiotähti vai tasaisen rauhallinen syvällinen älykkö? Jonkinlaista yli-tukkajumalallista interventionia tai muunlaista inspiraatiota odotellessa! (Pinterestistä ei oo tähän hätään apua.)