Sadepäivän lomassa toteutin yhden haaveeni ja laitoin tukan takkuun. Nyt päässäni törröttää 37 rastaa, jokainen rakkaudella väännetty. Huomenna täytyy siis mennä ostamaan mäntysuopaa, jotta takut pysyisivät vielä paremmin kasassa. Vaikka hiukseni eivät olleet kovinkaan pitkät entuudestaankaan, eivät ne paljoa lyhentyneet. Rastat ylettyvät olkapäille ja ponnarillekin oikein nätisti. Odotan jo, että pääsen hieman koristelemaan näitä, ostamaan helmiä ja nauhaa. Onneksi päänahkani ei ole kovin rasvoittuvaa laatua, joten uuteen päänpesurytmiin ei ole hankala tottua.
Rastat tein sekatekniikalla, eli sekä solmuilla että tupeeraamalla. Yksin ei tähän hommaan kannata ryhtyä, sillä sain kulumaan siihen oikeasti koko päivän, eivätkä kädetkään jaksa monen tunnin ylläänä pitoa. Huomenna saatte kuvamateriaalia, nyt on jo niin pimeää.