Kun Suomen reissujen vali venahtaa tosi pitkaksi tai matka buukataan niin viime tingassa etten ehdi enaa saada aikaa hovikampaajalleni, niin ma saannollisin valiajoin tartun epatoivoissani keittiosaksiin ja kuvittelen etta paassani oleva visio jotenkin siirtyy mun kaden kautta hiuksiini... VIRHE! Meikata ma osaan, mutta kaikki muut kadentaidot ovat mulle ylivoimaisen vaikeita.
Keittiosaksien kutsu juontaa juurensa reilun kahdenkymmenen vuoden taakse. Olin saanut paahani nayttavani talta:
Joten pakkohan mun oli otsatukka leikata jotta yhdennakoisyys olisi vielakin selkeampi. Mulla on ihan hervoton pyorre keskella otsaa ja se siis auttamatta sojottaa aina suoraan eteenpain jos etuhiukset ovat lyhyet. Tiesin ettei kampaajani suostuisi mulle otsista leikkaamaan joten leikkasin sen sitten itse parhaan ystavani kylpparissa unohtaen tietenkin etta kun leikkaat markaa hiusta niin se on kuivuessaan lyhyempi kuin markana paata vasten litistettyna.
Tama otsiskokeilu ei kuitenkaan ollut ihan hirmuinen katastrofi, silla parin viikon jalkeen siita sai jo kovalla laittamisella ihan mukiinmenevan. Mutta kylla ma kiroilin joka paiva sita vaantaessani kunnes se pirun otsis oli kasvanut pois. Sen jalkeen hillitsin hiustenleikkaushimoani onnistuneesti aika monta vuotta. Tarvittiin Lontooseen muutto ja pari suuren luokan kampaamokatastrofia ennenkuin tartuin toiveikkaana keittiosaksiin seuraavan kerran.
Nahtyani Alfie elokuvan paatin parin viinilasillisen jalkeen etta haluan samanlaisen tukan kuin Sienna Millerilla. No tuumasta toimeen mutta yllattaen tunnin kuluttua kylpparista ei suinkaan poistunut tama
vaan ennemminkin muistutin Billy Ray Cyrusta takatukkineen. No tukka pysyi visusti kiinni seuraavat kuusi kuukautta kunnes se oli kasvanut jotakuinkin siedettavaksi ja kehtasin menna hanta koipien valissa kampaajalle.
En kesalla Suomessa ollessani ehtinyt kampaajalle joten mulla on nyt jo pidemman aikaa ollut tallainen tosi kiva anssikelatukka. Naapurinrouva leikkasi siita kaameimmat latvat pois ennen muuttoaan lokakuun alussa, mutta mistaan mallista ei ole tietoakaan ja varia tama kuontalo on nahnyt viimeksi ehka pari vuotta sitten.
Keittiosaksien seireenilaulu alkaa olla taas niin houkutteleva etta seuraavaa katastrofia odotellessa olen kaivanut jo kaikki mahdolliset pampulat, soljet ja pinnit esiin etta tukkaa voi taas pitaa kiinni 6kk, tai ainakin siihen saakka etta ehdin Suomessa taitavan kampaajani Leilan kasittelyyn. Se miksi kayn Suomessa kampaajalla on pitka tarina ja siita ehka lisaa joskus toiste.
Onko teille koskaan sattunut kamalia tukkakatastrofeja? Itseaiheutettuja vai kampaajan toimesta?
Kaikki kuvat googletettu
.