Luin lokakuun Trendistä ja Nude-blogista jutut päänahan hilseilystä ja erilaisista iho-ongelmista, ja ajattelin kertoa omatkin kokemukseni kirjaimellisesti pään raapimista aiheuttaneista tilanteista. Löysin Trendin artikkelista nimittäin molemmat tilat, joissa hiuspohjani on vuosien varrella ollut, ja näistä jälkimmäinen diagnoosi tuli itselleni suurena yllätyksenä viime keväänä.
Kuten jutussakin kerrotaan, päänahan hilseilyn syynä on useimmiten atooppinen, hyvin kuiva iho. Atooppisen ihon tunnusmerkit täyttyivät minulla ja lapsena ja sen aiheuttamat ongelmat ovat kulkeneet mukana vuodesta toiseen etenkin talvisin. Muistan, kuinka teini-iässä myös päänahka lähti hommaan mukaan ja vaati talvisin perusvoiteella rasvaamista, jotta kuivuus ja kutina pysyivät aisoissa.
Hiuspohjani on aina ollut rutikuiva, enkä monien ikätovereiden tavoin kärsinyt koskaan rasvoittuvista hiuksista ja niiden pakollisesta päivittäisestä pesemisestä. Olen pessyt hiukset vain kerran kaksi viikossa niin kauan kuin muistan, lukuun ottamatta urheilullisempia eli hikisempiä vaiheita ja kausia, jolloin päänahan rasvaaminen vaati tietysti myös rasvan pois huuhtelua. Ajattelin vielä viime talveen asti, että atooppista ihoa ei tarvitse tai kuulukaan pestä usein, sillä maalaisjärjellä ajateltuna peseminen kuivattaa päänahkaa entisestään. Näin onkin, ja niin todetaan myös artikkelissa.
Viime talvena jokavuotiset ihotautilääkärin kautta haetut (ja nimenomaan atooppiseen hilseilyyn kirjoitetut) apteekin perusvoiteet eivät kuitenkaan enää auttaneet. Kuivuudesta halkeilevan maaperän näköinen hilseilevä, verille raavittu päänahkani ei parantunut, vaikka kuinka rasvasin ja venytin pesuväliä. Ajattelin edelleen, että iho ei vain ole tarpeeksi kostea, kärsii talvikaudesta ja parantuu kyllä, kun kevät taas koittaa. Ei parantunut.
Kävin ihotautilääkärin puheilla viimein huhtikuussa, koska päänahan tila meni jatkuvasti pahemmaksi. Lääkäri totesi ensinäkemältä, että joo, tali-ihottumaltahan tämä näyttää, ja kertoi hoitokeinoksi jokapäiväisen hiustenpesun. Leukani loksahtivat ihmetyksestä, sillä luulin ongelmani olleen juuri se, että päänahkani ei rasvoitu luonnollisesti tarpeeksi, ja nyt kuulostikin siltä, että rasva on koko ongelman syypää. Trendin jutussa kerrotaan lisää myös tästä toisesta hilselähteestä, seborrooisesta ekseemasta.
Epäilin lääkärin diagnoosia vahvasti ja olin aivan varma, että jo valmiiksi kiristävä päänahkani ei kestä millään jokapäiväistä kuurausta. Sain pahimman vaiheen ylittämiseen vahvaa kortikosteroidiliuosta, jonka käyttäminen tuntui ja haisi samalta, kuin olisi sivellyt pään Vergillä. Liuos auttoi epäilyistä huolimatta, ja pestyäni hiukseni muutaman viikon ajan parin päivän välein (siis kuka ehtii jaksaa pestä hiukset joka ikinen päivä?!) hilse oli tiessään.
En tiedä, missä vaiheessa atooppinen hilseily kääntyi seborrooiseksi, mutta syitä voi olla monia. Hiukseni ovat ensinnäkin todella paksut, eikä päänahka hengitä yhtään. Epäilen myös, että ennen pahoja oireita kuohkeuteen, sopivaan pörröisyyteen ja tupeeraukseen käyttämäni kuivasampoomäärä on voinut syöstä hiuspohjan raiteiltaan. Myös artikkelissa mainitut sokeri, valkoiset jauhot, teollisesti prosessoidut ruoat ja stressi kuuluvat elämääni suunnilleen yhtä usein kuin se hiustenpesu nykyään. Silmiin pisti näiden lisäksi maininta tali-ihottuman takana vaikuttavasta hiivasta, sillä kehollani tuntuu olevan siihen jonkin verran erikoinen suhde: kuulun esimerkiksi siihen promillen joukkoon, joka saa verrattain vakavia sivuoireita hiivatulehduslääkkeistä. Hiivahommista olen ajatellut ottaa paremmin selvää, ja aihe on niin mielenkiintoinen, että voisin pohdiskella sitä blogissakin.
Saan varmasti siis syyttää osittain itseänikin päänahan huonosta kunnosta, mutta nykyään hiuspohja voi onneksi hyvin. Hyvä uutinen on myös se, ettei hilseilyn hoito vaatinut sen kummempia erikoissampoita, vaan pystyin jatkamaan muutoin hiusteni kannalta tarpeellisten väriä viilentävien hopeasampoiden käyttöä.
Lokakuun Trendi (joka sisältää kyseisen hilsejutun) on muistaakseni vielä tänään ja huomenna kaupoissa. Tiistaina ilmestyykin sitten marraskuun numero! Oh, taas sitä synkän kuun luksusta.
Translation: I got 98 problems 'cause my scalp ain't one (anymore).