Seison kylppärissä pelkissä alusvaatteissa. Kasvot kiiltävät hiestä, tukka kihartuu kosteudesta. Selkä on mutkalla ja käsiä pakottaa. Lopulta tulee valmista. Pääkarvat on aseteltu väkkyrälle, joka päivästä riippuen näyttää oudolla tavalla viehättävältä tai sitten vain oudolta. Selästä kuuluu pitkä krrutskrutskkrrruts, kun kumarrun keräämään pudonneet pinnit ja lettarit.
Sellainen on hullun letittäjänaisen vapaapäivä. Tai yö. Tai pahimmassa tapauksessa arkiaamu.
Joskus vähän kadehdin tyyppejä, joiden taloudessa on muitakin pitkätukkia. Meillä olemme vain minä ja ananastukka (itsepähän leikkasin), joten kampausharjoittelu on tehtävä omaan päähän. Kun on otsa hiessä ja käsivarret tulessa saanut jonkun virityksen valmiiksi, ei sitä viitsi ihan heti purkaa. Saatan nukkua yön tai parikin letit päässä, niin ei tarvitse taas vähään aikaan kammata.
Lopuksi vinkki muille oman elämänsä lettibloggaajille: Älkää te minun tapaani kuvitelko, että voitte tehdä omaan päähänne virityksiä, joita Youtubessa kyrillisin kirjaimin otsikoiduissa videoissa tehdään tuuhea- ja kiiltävähiuksisille kampauspäille. Siitä saa vain pahan mielen. Ja no, hien pintaan tietysti.
Kuva: Onneksi osaan letittää paremmin kuin valokuvata. Alan epäillä, että myös etukamerattoman ja salamattoman Lumia-rämpyläni vahvuudet ovat letityksessä kuvanlaadun sijaan.