Olen jo useaan otteeseen maininnut meidän perheen arjen keikahtaneen päälaelleen. Kotiäitiys vaihtui opiskeluun ja lapset lähtivät päiväkotiin. Raastava ikävä on koko ajan. Muuten muutokset ovat olleet suhteellisen pieniä. Tyttöjen päivät sujuvat yllättävän hyvin. Kumpainenkin on löytänyt paikkansa ryhmässä. Niin kuin kuvasta näkyy minäkin olen saanut paljon uusia kavereita. Kuvat on koulumme päävarastosta. Jatkossa varmasti kirjoittelen myös hiuksista ja matkastani amatööristä ammattilaiseksi. Koulupäivät tuntuvat unelmalta. Päivät alkavat ilmaisella aamiaisella ja lounaskin on laadukas ja myös ilmainen. Käsittämätöntä. Hiusten käsittely tuntuu pikkutyttöjen kampausleikeiltä vaikka toki haastavaa onkin. Joka tyttöhän toivoo joululahjaksi hius- tai meikkipäätä leikkeihin. Kun unohtaa päiden karmivat ulkoasut ja keskittyy hiuksiin ovat päivät pelkkää aikuisten tyttöjen leikkiä. Vielä olen vastuussa vain pään ulkonäöstä. Kohta tuoliin istuu asiakas ja leikki muuttuu työksi. Toivottavasti työ tuntuu yhtä ihanalta pikkutytön unelmalta.
