I woke up like this:
Jaa. Ei mene läpi vai ;)? No joo, ootte oikeessa. Mää heräsin tasan näin:
Säästän teidät etupuolelta. Ei kaunis näky aamutuimaan narskutuskiskoine päivineen ;).
Mulla on elämäni aikana ollut valehtelematta kaikenväriset hiukset, jotka ihmisellä voi vaan olla. Eli on kokeiltu vaaleanruskeat, raidoitetut vaaleat, aivan platinablondi, kastanjanruskea, kuparinpunainen, tummanruskea, musta ja violetinmusta. Aloitin värjäyskokeilut jo 12-vuotiaana ja etsin kuumeisesti väriä, jossa olo olisi kaikista kotoisin. Pisimpään hiukset olivat mustat (n. 5 vuotta) ja aivan vaaleat (n. 10 vuotta). Luulinkin, että haluan olla vaalea aina.
Mutta jossain vaiheessa kyllästyin värjäämään juurikasvua joka kuukausi, eikä se vetyperoksidi kuitenkaan taida olla hiustenhoidossa niitä kaikista terveellisimpiä ainesosia...
Nyt viimeiset neljä-viisi vuotta tukka on taas ollut tummempi ja lähes värjäämätön. Oman värin päälle on vaan laitettu hieman aurinkoraitaa ja vaaleeta ruskeeta. Hiusasiat mulla on hoitanut jo vuosikausia Turun 11. Hetken Maria, ja tarvis kyllä taas aika varata, viime kerrasta taitaa olla jo 4 kuukautta! Tää nykyinen malli ja väri ovat vaan niin helppoja, että kampaajalle oikeesti meinaa unohtaa mennä! Vasta kun "juurikasvu" alkaa olla jo korvan kohdalla ja latvat kuivaa silppua, tulee mieleen että ai niin. Mutta se juurikasvuhan on nykyään niin kovasti muodikasta, vallan "ombre". Eli tyylikkyyden aallonharjallahan tässä siis surffataan, kieh kieh.
Myös hiusten pituus on myös vaihdellut aikojen saatossa vaikka kuinka lyhyestä polkasta pitkään kiharaan ja joo, myös permanenttiin. Parin ikävän nuoruudessa koetun puudelikokemuksen jälkeen päätin, että vesikiharaa sen olla pitää. Vaikka tosin kehityshän menee aina eteenpäin ja nykyään on varmaan jo tosi laineikkaita permiksiä, mutta se ei vaan oo mun juttu. Tykkään, että on molemmat vaihtoehdot, suora tai kihara. Suoran saa aina kiharaksi mutta permiskiharaa ei niinkään suoraksi, paitsi suoristamalla suoristusraudalla kovalla kuumuudella. Siispä sormikiharat on mun pitkän ja nykyään myös ohuen (nyyh) tukan pelastaja. Tätä hentoa hiusta ei nimittäin enää kiharreta raudalla kuin joskus harvoin hätätapauksessa, sillä vaikka kuinka laitan lämpösuojaa, hiukset katkeilee. Eli kiharoita ilman rautoja, kiitos.
Netissä jaetaan nykyään kaikenlaisia vinkkejä hiusten kihartamiseen nukkumalla yön yli hiukset väkerrettynä hiuspannan tms. ympärille, joka todennäköisesti kuitenkin luiskahtaa yön aikana pois. Ja tuloksena on sitten jos jonkinlaista kiharaa, joka on toiselta puolelta lainetta ja toiselta puolelta säkkärää.
Tää mun äitykän opettama kikka on vuosien testauksen tulos! Pitäisi siis toimia ainakin pitkissä hiuksissa, sillä ne ovat raskaammat ja vetävät kiharaa alaspäin. Hiusten pitää myös olla myös aika kuivat, eli pari tuntia pesun jälkeen tulee parhaimmat kiharat. Jos pinnit laittaa märkään tukkaan, ne ovat märät vielä aamullakin (jos on paksu tukka) tai kihara menee ihan muodottomaksi putkilokorkkiruuviksi. Trust me, I know...
Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Pese hiukset ja anna kuivua. Suihkauta melkein kuiviin hiuksiin kampausnestettä tms, jossa on hieman pitoa. Mulle Tigin Foxy Curls on ihan ehdoton pohjatuote. (Jotain kevyttä muotovaahtoakin voi kokeilla, mutta mulla vaahdosta tulee sellainen rapsakka kihara, josta en oikein tykkää.)
Ota sopivan kokoinen hiusosio (ei liian ohut eikä liian paksu) ja kierrä se kahden sormen ympärille koko matkalta ja kiinnitä päähän kahdella tavallisella pinnillä, jotka laitat ristiin, että ne pysyvät yöllä pyöriessä. Jos hiukset ovat lyhyemmät kuin hartioille, kannattaa kokeilla kieputtaa (kyllä, virallinen termi) kolmen sormen ympärille, niin kiharasta ei tule liian tiukkaa ja se ei nouse korvanlehdelle saakka :). Jos taas haluat oikein pientä ja tiukkaa kiharaa, kiepauta osio vain yhden sormen ympärille.
Osioita kieputtaessa kannattaa miettiä hiukan, miten haluaa kiharan laskeutuvan, ja jakaa osiot sen mukaan, samoin kuin esim. tarrapaplareita laittaessa. Mulla esimerkiksi on sivujakaus, joten kieputan jakauksen toisen puolen yhdeksi osioksi toiselle ohimolle ja toisen puolen toiseksi osioksi toiselle ohimolle, niin etutukkaan ei tule kiharaa, vaan hiusten juuri pysyy lähes suorana. Takaraivon jaan neljään osaan (ks. toka kuva). Myös kieputussuunnalla on väliä, samoin kuin raudalla kihartaessa. Sisäänpäin kieputtamalla kihara kääntyy sisäänpäin ja ulospäin kieputtamalla ulospäin. Kokeilemalla löytyy paras tyyli, mutta ei ehkä kannata kokeilla tätä ekaa kertaa ennen jotain tärkeää menoa ;).
Ja sitten vain nukkumaan ja aamulla pinnit pois. Helppoa kuin mikä.
Tässä on kyllä myös hiukan se jännitys, että aina ei vaan tule täysin samanlaista kiharaa, vaikka kuinka tekisi kieputukset samalla tavalla. Yleensä lopputulos on kuitenkin ihan suht ok. Lopputulosta voi aina myös korjailla tupeeraamalla juuresta ja silottamalla päältä, mutta mää jaksa semmosia ikinä. Jos on sotkua, niin sitten on. Ainahan hiukset voi sutaista katastrofiponnarille tai nutturalle. Itse asiassa nää kiharat on ihan oiva pohja lettikampauksille ja nutturoille.
Kun otat aamulla pinnit pois, älä harjaa, vaan vetele sormia hiusten läpi niin, että kiharat asettuvat hyvin. Kiinnitä kampaus lopuksi hiuskiinteellä.
Forget about the headband curls and try this ancient Finnish method. Just twirl your hair around your fingers, fix it with some hair pins and go to bed. In the morning, hello foxy curls!
K.K.