Lupaan että hiuksista ei puhuta vähään aikaan!
Lauantaiaamuna olin lähössä lenkille, kun hyppäsinkin mamman kyytiin työmaalle ja pääsin vihdoin eroon tuosta kamalan keltaisesta, likaisesta, kuolleen värisestä tukasta jota sävytti maantienharmaa tyvikasvu! Ei tarvinu kauan houkutella... Tai lupasinhan mä äitille hieronnan vastapalvelukseksi että suostu uhraamana lauantaiaamun.
Lopputulos on ainakin miljoonasti parempi kuin lähtökohta! Mikä nyt varmastikin oli tarkoitus mutta tykkäilen tosi paljon! Eikä tarvinyt kauan miettiä pidetäänkö vaaleana vai joko voi tummentaa syksyä kohti. Näin tuon 'ennen' kuvan ja totesin että tummaa kiitos. Vanhat raidat tulee kuitenkin pestessä vielä esiin väkisinkin. Meillä on vaan turha yrittää vaaleatukkaisena olla, sillä pesuvesi aiheuttaa värjäytymisen vihreäksi.. Muistan sen blondin longbobin mikä oli tosi vaikea pitää puhtaan vaaleana! Miltäs näyttää?
Käytiin iskän ja Henkan kanssa eilen juoksemassa, tai perjantainakin jo, mutta eilen tuntu jo hyvältä, jalat kesti ja keuhkoihin ei enää sattunut niinkuin perjantaina. Eli virallisesti tauti selätetty ja huomenna saan salikortinkin pitkästä aikaa toimintaan!
Niin hyvää maanantaita kuin se suinkin voi olla!
-Laura