Tässä eräänä päivänä, kun oli huono tukkapäivä ja muutenkin mieli matalalla, päätin sekoittaa hiuskuontaloani vielä enemmän ja ikuistaa sen kuviin. Olen voinut viime aikoina aika huonosti ja joutunut jäämään vähäksi aikaa sairaslomallekin. Erilaisten fyysisten oireiden ja useiden tutkimusten jälkeen sain kuulla kärsiväni stressin aiheuttamista oireista. Mikä ei oikeastaan yllättänyt minua, olihan kehoni jo pitkään yrittänyt vihjata minulle siitä, mitä mieli ei halunnut uskoa. Että olen tosi, tosi väsynyt. Että tarvitsen lisää unta ja lepoa, että minun pitää viimein kohdata möröt sieltä menneisyydestä. Ne, jotka valvottavat öisin ja tuppaavat imemään energiani ja painamaan minut maahan. Olen oikeastaan todella kiitollinen kropalleni, joka pakotti minut pysähtymään, ennen kuin olisin joutunut vielä huonompaan jamaan. Olen lempeän luonteeni ohella kuitenkin melkoinen jääräpää, ja aion nyt kääntää päättäväisyyteni tähän pelastusoperaatiooni. Kyllä tämä tästä, tiedän sen.
Ja ihan pian alkaa loma. Täydellistä. Tukka sekaisin ja kohti kesää vaan.
Pitäkää itsestänne huolta, te kaikki korvaamattoman tärkeät tyypit.