Jätin suosiolla hiusten pelastusoperaation reissujen jälkeiseen aikaan - se aika on koittanut ihan viimeistään nyt.
Thaimaassa hiukset jo mukavasti pöyhööntyivät, mutta asettuivat Suomessa melkoisen nopeasti takaisin aloilleen. Minulla on hiuksia useamman ihmisen tarpeiksi, joten huonot ja takkuiset hiukset eivät ole ihan pieni ongelma - ei etenkään siinä vaiheessa, kun pituutta on päässyt karttumaan kuin varkain.
Sri Lankan jälkeen tilanne näytti jo tältä. Olisin kevyesti voinut rastoittaa hiukseni. Hetken verran jopa puolivakavissani pohdin asiaa - jos hiukset joka tapauksessa on pilalla, niin samaan konkurssiin voisin tappaa ne sitten kunnolla ja ottaa tilanteesta edes sen ilon irti mitä voin.
Päätin kuitenkin ennen rastoja ostaa lentokentältä mukaan Kiehl'sin shampoon ja hoitoaineen ja katsoa olisiko jotain kuitenkin tehtävissä. Kotona odotti lisäksi muutama Aussien hiusnaamio ja tehohoitopurnukka.
Tajusin reissun jälkeen, että hiukseni ovat lopulta melkoisen iso ja tärkeä osa minua. Muutama lisäkilo menee heittämällä, mutta hiuksistani en ole valmis luopumaan! Asioita oppii kummasti arvostamaan, kun ne on lähellä menettää.
Ja kyllähän ne kutrit siitä asettuivat hiljalleen. Permanenttia en edelleenkään lähtisi laittamaan, mutta muuten kuontalo on jo ihan ok kunnossa. Normaalia enemmän edelleen hiuksia irtoilee ja tukka on juuresta välillä todella kipeä, mutta tässä määrässä se ei onneksi juuri haittaa. Iltaisin pyörittelen sormenpäillä päänahkaa, niin kyllä hiukset ja päänahka siitä asettuu.
Nyt vielä pitäisi varata kampaaja-aika ja pätkäistä hiukset astetta lyhyemmäksi - ajattelin, että kampaaja saa määritellä kuinka paljosta pitää luopua, jotta saadaan hiuksista kauniit ja hyväkuntoiset. Sen jälkeen onkin aika uusille jutuille - niistä lisää kuvien kera, kunhan saan aikaiseksi suunnitelmani toteuttaa.