Tää viikko onkin mennyt sujuvasti mun vanhassa kotikaupungissa Kotkassa. Meidän viikonloppureissut tänne on jääneet pidemmän aikaa jo auttamattoman lyhyiksi, yhtenä syynä Ossin ainaiset nyrkkeilyharkat ja taas toisaalta prioriteetteina mulla on aina nähdä mun isovanhemmat ja niiden luona tuppaa menemään tovi jos toinenkin. Kaverit on jääneet valitettavan taka-alalle ja nyt halusinkin ottaa vahinkoa takaisin. Tulin jo tiistaina ja tänään lauantaina lähden takaisin isoon cityyn, pari ylimääräistä vapaata töistä ja avot.
Ossikin on joskus nurissut kun hänellä ei ole yhtään "omaa aikaa", niin aattelin et saapahan herra nyt olla ihan omissa oloissaan melkein koko viikon, mutta tälle viikolle sen ystävä Antti tulikin Tampereelle töihin ja punkkailee meillä ilmeisesti aika pitkälti koko kesän. No saivatpahan ainakin hakata pleikkaria ja huutaa änärille ihan rauhassa kun en oo puhisemassa vieressä!
Juna lähti tiistaina yhden jälkeen ja oli perillä kolmen junanvaihdon jälkeen puoli viiden aikaan. Olin tottakai varannut matkalle evästä ja lukemista, mutta uni meinasi voittaa osalla matkasta. Innostuin hirveästi kun huomasin että kojuista saa jo suomalaisia mansikoita ja ostinkin hävyttömän kalliin laatikon (4€/250gr......) testiin. Tottakai mun tuurilla jouduin vielä pettymään, mansikat maistui ihan multasilta. Vaikka myyjä olikin tosi hellyyttävä vanhempi rouva joka kehui niiden olevan hieman maukkaampia kuin vieressä olleet toisen tilan mansikat. No, ainakin mansikkakesä on nyt korkattu, paremmalla menestyksellä ensi kerralla.
Yritin ottaa jotain ihmisen näköisellä naamalla höystettyä kuvaa junassa, tää oli valitettavasti paras johon mun naama suostui...
Keskiviikkona pääsin vihdoinkin pitkästä aikaa kunnon kampaajalle! Mun ystävän Tarjan liike Parturi-Kampaamo Taicatukka on muuttanut Karhuvuoren tiloistaan Suulisniemeen (Kenttäkatu 7B), jossa oli tosi söpö yhden hengen kampaamotila, ihan perfect. Siinä vierähti muutama tunti höpötellessä kaikesta mahollisesta ja tukan tuunautuessa jutun lomassa. Ihanaa huomata että vaikka nähdään ihan liian harvoin, niin silti ollaan tietyissä asioissa niin samalla aallonpituudella, että sellainen ei oo varmaan ees mahollista kenenkään muun kanssa. Tukasta tuli taas ihan täydellinen, mulla on ollut sama tukkatyyli jo vuodesta 2012 kun päätin haluta mustat raidat pinkkien sekaan, joten en voi hehkuttaa perinteistä "uusi tucca" -hehkutusta, mutta "tukka taas kuosissa" sopii vallan mainiosti. Oikeesti mun raitoja on värjätty varmaan vuosi sitten viimeksi, koska meillä ei oo ikinä sopinu aikataulut yhteen mun Kotkan reissujen aikana, tyveä nyt oon joutunu pakosta värjäyttään Tampereella Glohairin hiusmuotoilukoulussa. Kiitos taas Tarja, pus!
Siinä vähä pömppökuvaakin, tukka siis vielä ei-niin-kuosissa, kuvassa rv 16+2 :)
Tarja halusi kokeilla vesiputouslettiä, helposti sujui ja tuli hauskannäköinen!
Käytiin myös hakemassa meiän äitin kanssa Artmotorilta Lapinjärveltä äitin moottoripyörä, joka oli ollut siellä maalattavana. Ennen se oli keltainen ja äiti halusi siitä mustan hopeaglitterillä. Mun mielestä se keltainen oli aina ollu pöljän värinen, niin tää oli kyllä valtavan upea muutos siihen edelliseen ja nyt pyörä rupee olemaan ihan äitin näköinen. Kuulemma vielä tuunataan vähän lisää sitten seuraavalla talvilevolla, ainakin toi penkki saa uuden päällystyksen.
Kävin moikkaamassa mun ala-asteen luokkalaista Mariannaa, jolla on hauskasti myös toisen lapsensa laskettu aika marraskuussa. Tein päänhieronnan ja juteltiin kaikesta, aika lailla lapsiin liittyvästä myös useamman tunnin ajan. Kivaa kun on tuttu samassa tilanteessa, tai no tavallaan, Mapulla kun on jo yksi lapsi niin sama tilanne enemmällä kokemuksella, jonka kanssa voi jakaa tuntoja.
Vähän löhötytti...
Pääsin myös pitkästä aikaa käymään mun serkulla, jolla on reilu kuukauden päästä laskettu aika! Oli ihanaa päästä kokeilemaan mahan läpi miten pikku-Lype potki menemään, tosi jännän tuntusta, Papun potkuja ootellessa! Muitakin kavereita tuli vielä nähtyä muutaman päivän aikana, hirveästi en kerinnyt lepäillä kun yritin nähdä mahdollisimman paljon ihmisiä, aina jää silti joitain näkemättä mutta kaikkialle kun ei kerkeä repeämään. Toivon mukaan seuraavalla kerralla sitten, näillä näkymin tullaan meripäiville seuraavan kerran, tässä välissä kun on muuttoa ym niin tuskin jaksan raahautua enää tässä välissä tänne. Kohta mulla alkaa pitemmät työrupeamat, mutta oon niistä vaan iloinen, sillä se tarkottaa enemmän palkkaa ja se taas enemmän rahaa ostaa Papulle tarvikkeita! Kiva reissu oli kaiken kaikkiaan, kiitos kaikille ketkä kerkesitte nähä minua ja masua!
Loppuun vielä hölmössä asennossa nukkuva Corgi piristämään päivää :D