Nips, naps. Muutama nipsaus ja monta vuotta kiharaa lattialla sekunneissa.
Uusi kampaus tuntui kevyeltä, "kesätukalta". Parempikuntoiselta joka näytti kaikki vaatteetkin uudessa valossa. Oikein inspiroi käyttämään enemmän korvakoruja.
"Hiukset ovat naisen huntu", olen joskus kuullut. Hiukset ovat osa persoonaa. Kenellä minkäkinlainen huntu tai hunnuttomuus. Voiko hiukset kerryttää vuosia ja muistoja? Joku sanoisi etteivät nämä ole lyhyet vieläkään. Toisille leikkaaminen ei ole suuri juttu.
Silti en voi olla ajattelematta itse, että olenko minä yhä tässä? Vai onko pitkien hiusten leikkaaminen jonkinlainen klisee jota elämänmuutoksen aalloilla pintaan pyristelevä päätyy tekemään? Se on vaan tukka. Se kasvaa takaisin. Silti minusta tuntui vähän pahalta, kun kiehkuroiden päältä vain tallottiin kampaamon lattialla. Ja lakaistiin roskiin.
Ehkä nautin nyt ja seuraavan kerran palaan vanhaan "ihan vain sen verran kun on pakko".