Lellun kanssa keksittiin jokin aika sitten, että lähdetään rakentamaan kirkkaan oranssia tukkaa. Lähtötilanne oli keskiruskea, hieman vaalennettu hius, johon tehtiin ensin aimo annos raitoja, jotta saatiin pohjaan kirkkautta. Ensimmäisellä värjäyskerralla ei päästy mielestämme riittävään intensiiviseen tulokseen, mutta nyt alkaa olla värissä potkua:

Ja näissä kuvissa ei ole käytetty mitään oranssintehostuskäsittelyitä, vaan se on tuo mahtava ulkona oleva valo, joka saa hiukset loistamaan!

Ihana mollamaija! :)

-Meeri

Selvisin humira päivästä, kuten aina ennenkin, eihän se loppujen lopuksia aiheuttanut kun "huumattua" oloa muutamaksi tunniksi. Kaikki hyvin ja kahden viikonpäästä uudelleen. 

Eilinen työhaastattelu meni hyvin ja toivon todellakin, että pesti aukeaisi minulle. Torstai iltana piti kuitenkin vielä tehdä jotain juurikasvulle, joka alkoi olla aika vaalea. Värjäsin hiukseni ruskeiksi/mustiksi (ihan kummin sen itse valitsee) pari vuotta sitten. Oikee hiustenväri onkin sit sellanen vaalean vaalean vaalea. Tän takia, joudun myös värjäilemään ripsiä ja kulmia. Muuten ne tuskin erottuisivat : S 

Jokatapauksessa, torstaina tietty mietin, et miten laittaisin hiukset työhaastatteluun. Tuli heti muutama pulma esiin. 

Pidän hiuksia usein vankin avulla nutturalla. Tosin, nyt kun uudessa asunnossamme on vessan kaapissa molemmissa sisä ovissa peilit tajusin, että arpeni loistaa hiusten välistä vähän liiankin näkyvästi. 

Minulta on poistettu kavernooma kasvain aivoista 2011, jonka ansiosta olen nykyisin epileptikko. Leikkaus onnistui, mutta muistoksi jäi 7cm arpi oikealle puolelle päätä. Kyseinen arpi saattaa olla myös osa syy, minkä takia hiusten väri vaihtuikin vaaleasta tummaan. 

Jokatapauksessa päädyin menemään haastatteluun hiukset auki ja suoristettuina. Kuten aina. Värjäsin omat hiukseni vasta toisen kerran itse ja vitsi mikä sotkun aiheutinkaan kylppäriin. Piti vähän siivota, mutta lopputulokseen tyytyväinen. Oon ehkä vähän varoivainen, joten ostin saman värin minkä aiemminkin. Lorealin preference 3 sävyn. Toimiii! 

Näitä tummennusprojekteja on ollut tässä menneellä viikolla yllättävän paljon! Tässä erään asiakkaan lähtötilanne:

Ja lopputulos:

Tästä väristä tulee jotenkin mieleen kauniin väriset, maahan pudonneet vaahteranlehdet!

Rentouttavaa viikonloppua!

-Meeri

Oma hiustyylini on vaihdellut jo kymmenen vuotta lyhyestä olemattomaan, ja havaihduin joku aika sitten huomaamaan, että varsinkin amerikkalaisissa TV-sarjoissa lyhythiuksiset naiset ovat joko täysin näkymättömiä tai tavalla tai toisella 'puutteellisia'. Omaa uutta, hiustyyliä etsiessä väistämättäkin etsii ns. roolimalleja mediasta, enkä oikein löytänyt niitä katsomistani sarjoista tai ylipäätäänkään amerikkalaisesta tv-teollisuudesta. (elokuvissa on enemmänkin lyhythiuksisia naisia, mutta näissäkin on yleensä kyse jollakin lailla poikkeavasta naismallista) Tämä heijastelee enemmänkin amerikkalaisen kulttuurin arvoja, mutta omien kokemusteni perusteella rohkenen väittämään, että kyseessä on muuallakin länsimäisessa kulttuurissa vallalla oleva käsitys naisen kauneudesta.

Ensin minun täytyy, tietysti, määritellä 'lyhyet hiukset'. En suinkaan tarkoita polkkatukkaa (eng. 'bob cut') tai mitään sen variaatioita, vaan oikeasti lyhyitä hiuksia, joihin ei pysty väsäämään kiharakampauksia tai juhlanutturoita, lisäkkeidenkään kera. Tarkoitan lyhyitä hiuksia; sellaisia, millä Emma Watson kohahdutti ja ihastutti Pottereiden kuvauksien päätyttyä:

Kuva: Emma Watson (Facebook)

Otetaan esimerkkinä sivupalkissani luettelemani sarjat, joita seuraan. Hyvin harvassa näistä sarjoista on kenelläkään naishahmolla oikeasti lyhyet hiukset. Camille Saroyan (Bones), Sue Sylvester (Glee), Starbuck (Battlestar Galactica), Mary Margaret Blanchard (Once Upon a Time). Lista ei ole kovin pitkä, ja jo näissäkin on rajatapauksia. Dr. Saroyan Bonesissa leikkaa hiuksensa kuudennnen ja seitsemännen kauden välissä eikä tähän liity sarjassa mitään juonikuvioita, mikä jo itsessään merkittävää, mutta tämäkin hiustyyli on enemmän 'bob cut'. Suella Gleessä on lyhyet vaaleat hiukset, kuten Starbuckilla BSGssä, ja Mary Margaretilla (aka Snow White) Once Upon a Timessa on Emma Watsonin tyylinen 'pixie cut'. Mitä nämä hiustyylit kertovat hahmoistaan?

Kuva: Glee (Facebook)

Suen lyhyille hiuksille omistetaan jopa oma juonikuvionsa 1. kauden 15. jaksossa (The Power of Madonna). Mr. Schuester loukkaa Suen tyylitajua, mikä paljastaa syvän trauman Suen lyhyisiin hiuksiin liittyen. Lapsuudessaan, Madonnan innoittamana, Sue yritti valkaista hiuksensa, ja siinä prosessissa hän onnistui pilaamaan hiuksensa, ja sen takia hänen on täytynyt pitää hänen lyhyttä hiusmalliaan aina. Mielenkiintoista on, että vaikka tämä koko Madonna-aiheinen jakso on näennäisesti omistettu naisten omanarvontunnon nostamiselle, suurimman huomion jaksossa sai Suen hiustarina. Tottakai, Jane Lycnhin vetämä 'Vogue'-kappale mustavalkoisine musiikkivideoineen ja monine erilaisine hiustyylineen ansaitsikin huomionsa. Mutta ongelmallista tässä juonessa on viittaus siihen, että Sue on kateellinen ja katkera (eli on sellainen luonteeltaan kun on) lyhyiden hiustensa takia. Sue on sarjassa yleisestikin kuvattu kovin maskuliinisesti ja androgyynisesti, ja hiukset ovat amerikkalaisessa TV-sarjassa luonnollisesti osa tätä 'todellisen naiseuden' puuttumisen esittämistä.

Kuva: SyFy

Battlestar Galactican Starbuckilla on lyhyehköt vaaleat hiukset, ja hänet kuvataankin sarjassa hyvin äijämäisenä hahmona. Hän on seksuaalisesti aktiivinen (ja proaktiivinen); hän juo paljon, polttaa sikareita, ja pelaa uhkapelejä; ja hän on taistelulentäjä. Alkuperäisessä 70-luvun sarjassa Starbuckin hahmo oli mies, joten ehkä tämä äijämäisyys on tapa luoda jonkinlainen yhteys alkuperäiseen hahmoon. Sarjassa on kyllä muitakin naispuolisia taistelulentäjiä, mutta maskuliininen Starbuck on heistä ehdottomasti taidoiltaan paras - ja ainoa, jolla on lyhyet hiukset. [mielenkiintoisesta kyllä, Katee Sackhoff itse mainitsee taistelleensa hahmonsa puolesta, että hän saisi kasvattaa hahmonsa hiukset; hänen mukaansa sci-fi-maailmassa blondeilla hahmoilla on aina lyhyet hiukset]

Kuva: ABC

Mary Margaret Once Upon a Timessa on Lumikin reaalimaailman versio, ja hän on hahmona hyvin 'defeminized' ja 'desexualized', eli hänen naisellisuutensa on hyvin karsittua ja piilotettua. Tämän hahmon nimikin viittaa nunniin, joihin Mary Margaret halajaakin liittyä sarjan 1. kaudella. Hahmon seksuaalisen naisellisuuden vähenemisen voi nähdä olevan kytketty hänen sijaintiinsa sarjassa; kun hän on reaalimaailmassa, hän on 'vähemmän', monellakin eri tavalla: hän ei ole yhdessä rakastettunsa kanssa, hänen luonteestaan tuntuu puuttuvan jotain, hän ei ole oma itsensä, ja hänellä on lyhyet hiukset. Satumaailmassa Lumikilla on pitkät kiharat hiukset, vaikka hänet kuvataankin villinä taistelijana satustereotypian vastaisesti. Satumaailmassa Lumikki on rohkea, riehakas ja intohimoinen, kiharat hiukset valtoimenaan hulmuten; reaalimaailmassa Mary Margaret on vaisu ja hiljainen, ankarassa hiustyylissään, joka ei juurikaan muutu.

Toisena esimerkkinä voidaan käyttää American Idol -sarjaa. Pikainen perehtyminen kaikkien kausien (12 tähän asti) finalisteihin, joita on 10-13 kaudesta riippuen, osoittaa, että siinäkään sarjassa ei ole paljoa lyhythiuksisia naisia. 1. kaudella on yksi, 2. kaudella on yksi, 3. kaudella 2, ja 8.kaudella 1. Tämä saattaa heijastaa amerikkalaisten yleistä mieltymystä ei-niin-lyhyisiin hiuksiin, eli että harvalla naiskilpailijalla on ylipäätään lyhyet hiukset; tai amerikkalaiset eivät tykkää äänestää lyhythiuksista niin paljoa; tai sarjan tuottajat ohjailevat prosessia suosien pitempihiuksisia naisia. Joka tapauksessa, lyhyitä hiuksia ei sarjan naisilla paljoa näy, ja hiuslisäkkeet ovat tuttua kauraa livelähetysten alkaessa joka kaudella.

Kuva: ABC (Facebook)

Toisena tosi-tv:n esimerkkinä voi käyttää ABC:n The Bachelor -sarjaa (suom. Unelmien poikamies). Joka kaudella on n. 25 naista, jotka kilpailevat yhden miehen suosiosta. Hämmentävän monta kautta sarjasta katsoneena, en muista lyhythiuksista naista sarjassa ikinä olleen. (sama pätee, tietysti, The Bachelorette -sarjaan, jonka naispääosat ovat kaikki olleet myös The Bachelor -sarjassa) Hiusstereotypioista sarjassa kertoo jotain jo se, että viime kaudella ohjelmasta kesken kauden lähteneen Katien epäillään lähteneen hiuserilaisuutensa takia. Sarjan stereotyyppinen käsitys naiskauneudesta on saanut kritiikkä muutenkin, sillä sarjassa ei ennen uusinta kautta ole ollut muita kuin valkoihoisia naisia.

Selvää on, siis, se, että amerikkalaisissa TV-sarjoissa ei ole ihan hirveästi lyhythiuksisia naishahmoja. Ja selvää näyttää myös olevan se, että tämä puute on linjassa amerikkalaisen kulttuurin kanssa. Ne naiset, joilla on oikeasti lyhyet hiukset, mielletään TV-sarjoissa joillain tavoin puutteellisiksi tai viallisiksi. Yleisin stereotypia taitaa olla, että lyhythiuksiset naiset ovat lesboja tai aseksuaaleja. Usein myös mielenterveydelliset ongelmat liitetään lyhyisiin hiuksiin ja nimenomaan niiden leikkaamiseen. Casey Quinlan The Atlantic -lehden verkkosivujen "When a Woman on TV Is in Distress, She Cuts Her Hair Off" artikkelissaan kertoo näistä tapauksista esim. Mad Men, The Newsroom ja Girls -sarjoissa. Hirveän kohun aikoinaan nostatti huippusuositun Felicity -sarjan päähenkilön runsaiden kiharoiden leikkaaminen; Britney Spearsin 'nervous breakdown' huomattiin kun hän radikaalisti ajoi omat hiuksensa; Beyoncé kuohutti maailmaa muutamia viikkoja sitten uudella lyhyellä hiusmallillaan. Esimerkkejä lyhyen hiusmallin 'outoudesta' naisilla riittää, ja kytkös tehdään aina nimenomaan naisen seksuaalisuuteen ja haluttavuuteen muun maailman silmissä. Viestinä tuntuu olevan, että jos olet poissa markkinoilta tavalla tai toisella, lyhyet hiukset ovat ehkä ok, mutta parempi on olla lesbo tai muuten vaan poikkeava.

Ne kulkevat aina mukana ja ovat lähes aina esillä. Ne aiheuttavat epätoivoa ja tuskaa, toisinaan taas iloa ja onnistumisen kokemuksia. Ne voivat saada olon epävarmaksi tai päinvastoin taas hyvin varmaksikin. Ne voi tarvittaessa piilottaa ja niitä voi muuttaa mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Niiden kanssa saattaa erehtyä moneen kertaan. Ne voi tuntua pitkään oikealta, kunnes yhtäkkiä huomaa, että ne onkin ihan väärät. Monet ovat valmiita pistämään niihin rahaa tolkuttomasti, toiset taas antavat niiden olla luonnolliset. Muut ihmiset kiinnittävät niihin huomiota ja arvostelevat niitä joko yhdessä omistajansa kanssa tai sitten selän takana kuiskutellen. Ne aiheuttavat isojakin tunteita ja moni ei ole niihin koskaan täysin tyytyväinen.

Ne hiukset, ne hiukset.

Olin juuri eilen tuskaillut, ahdistunut ja lopulta onnistunut hiusteni kanssa, jonka jälkeen keskustellut aiheesta pitkään ystävieni kanssa ja miettinyt bloggaavani hiuksiin liittyen. Sitten tänään The Variety Shown Maria pureutui aiheeseen tv:n näkökulmasta, hyvä sattuma ja mielenkiintoisia ajatuksia Marialla. Itse en ollut ajatellut asiaa ihan noin syvälle, mutta viimeistään tästä sain loppusysäyksen tarttua aiheeseen.

Itselläni on ollut hiuksiin aina viha-rakkaussuhde. Muistan kuinka lapseni olin osin ylpeä vaaleista hiuksistani, mutta salaa kadehdin siskoni tummia, pitkä kutreja. Kun erään epäonnisen parturileikin (klassinen lapsi leikkaa itse hiuksensa-tapaus) jälkeen hiukseni leikattiin lyhyiksi, minusta tuli kirjaimellisesti aivan pojan näköinen. Olin silloin 5-vuotias ja alkuun sillä ei ollut niin väliä, äiti kun ei antanut minun heti kasvattaa hiuksia takaisin. Kun sitten olin kouluikäinen, asia alkoi vaivaamaan. Sain kuulla koulukavereiltani olevani pojan näköinen ja vieraat ihmiset saattoivat puhutella minua poikana. Sen ikäiselle ei mennyt enää läpi, että sillä ei ole väliä ja niinpä aloin taas kasvattamaan hiuksiani. Tässä välissä hiukseni olivat alkaneet tummua, ajan myötä ne muuttuivat kammottavan maantienharmaiksi ja sellaiset ovat edelleen. Ala-asteen ajan annoin hiusteni kasvaa, kunnes 6. luokalla kyllästyin ja leikkautin polkan. Yläasteella värjäsin tukan ekaa kertaa, vaaleiksi tietty, se kun tuntui jotenkin asentuneen selkärankaan jo lapsena. Kun sitten ysillä räväytin ja vedin hiukset ihan tummanruskeiksi, oli ympäristön reaktio jokseenkin järkyttynyt. Itselleni tumma väri oli kuitenkin helpotus ja siinä olenkin pysynyt, vaikka väri on sittemmin vaihdellut ruskeasta liilaan ja punaisesta taas ruskeaan, erilaisilla raitavariaatioilla höystettynä. Jossain vaiheessa hiukset leikattiin kerroksittain, kun löysin kampaajan, joka tiesi mitä teki. Pituus pysyi aika monta vuotta hartioiden yläpuolella, kunnes aloin kasvattaa hiuksia häitä varten. No, häät oli ja meni, mutta jostain syystä hiukset on edelleen pitenemään päin, tällä hetkellä latvat roikkuu lapojen tienoilla. Väri on tällä hetkellä haalistunut punaruskea, ensi viikolla pitäisi muistaa taas kampaajakin varata.

Minulla kesti tosi kauan päästä eroon siitä, mitä ympäristö minulle oli sanellut. Minulle vakuutettiin vuosikaudet, että polkkatukka on mun malli ja että hiukset kuuluu ehdottomasti vaaleat, sellaisena kun minut oli totuttu näkemään. Ensimmäisen kerran uskalsin siis rikkoa rajat vetäessäni sen tumman värin päähän, seuraavan kerran vaihtaessani mallia ja nyt vielä menin ja kasvatin pitkät hiuksetkin. Tällä hetkellä tuntuu, että hiukseni sopivat omaan identiteettiini paremmin kuin koskaan. Jostain syystä läheisilleni jäi päälle se ajatus, että siskoni on se tumma ja pitkähiuksinen, minä taas se vaalea lyhythiuksinen. Enää tämä ei toki ole ongelma kellekään, mutta jälkikäteen ajateltuna on kamalaa, kuinka toiset ihmiset ovat yrittäneet pitää minua tietyssä muotissa. Toivon sydämeni pohjasta, etten koskaan itse sorru siihen oman lapseni kohdalla, vaan antaisin hänen itse valita tyylinsä.

On mielenkiintoista, kuinka paljon hiukset tuntuvat ihmistä määrittelevän. Blondeihin liitetään uskomuksia tyhmyydestä, vaikka jokainen järki-ihminen kai tietää, ettei älyllä ole mitään tekemistä hiusten värin kanssa. Lyhythiuksinen nainen saa kummastusta osakseen ja häneen liitetään helposti seksuaalisia stereotypioita. Pitkähiuksinen mies taas lokeroidaan omiin lokeroihinsa, kuten myös kaljut. Saatikaan sitten, jos uskallat tehdä hiuksillesi jotain täysin massasta poikkeavaa; voit olla varma, että selkäsi takana supistaan ja arvostellaan. Kunnia sille, joka pystyy itsensä kantamaan selkä suorassa minkä näköisenä tahansa, minä en siihen pystyisi.

(Kuten minkä tahansa tyylillisen seikan vuoksi, en tämänkään kohdalla jaksa ymmärtää lokeroinnin tarvetta. Miksi meidän täytyy arvostella toisten valintoja? Miksi toisen hiukset tai vaatteet ovat niin iso asia ulkopuolisille? Ja minkälaisen mallin annamme lapsille, kun supisemme ja naureskelemme toisten valinnoille?)

Minkälainen on sinun hiushistoriasi? Onko sinulla ollut isoja paineita hiustesi vuoksi vai oletko pystynyt kulkemaan aina ylpeänä, kantaen hiuksiasi kruununa? Vai haluaisitko toisinaan repiä hiukset kokonaan pois ja istuttaa uudet tilalle?

------------------------------------------------------------------------------------------------

Eilen sain suuren onnistumisen hiuksieni kanssa. Kuulun ihmisiin, joilla on itsevarmempi olo, kun ulkoinen habitus on kunnossa. Pitkien hiusten kanssa olen tuskaillut kampauksia; olen niiden kanssa noviisi ja onnettoman huono. Eilen onnistuin kuitenkin tekemään niskaletin ja sain kampauksesta jopa kehuja. Harjoitus tekee mestarin ja tämän opittuani voinkin alkaa suunnittelemaan seuraavaa harjoituskohdetta. ;) Ideoita?

Hiusten kreppaus herättää usein pelkoa ja inhoa tuoden mieleen ala-asteen ja 80-luvun. Olen kuullut kreppauksesta vihapuheita vielä 2010-luvullakin. Niin paljon ikäviä muistoja tuosta jalosta keinosta saada hiukset näyttämään tuuheilta. Ehkä kannattaa kuitenki välttää keskijakauksen kanssa helposti syntyvää kolmioefektiä. Pelkkä kreppaus harvoin riittää! 

Aikanaan 10 markalla lunastettu aarre vieläkin iskussa.

"Although it may seem like the wrong hair trend to bring back, we can’t deny that it is super fun! Crimped hair brings lashes of volume that’s full of texture and movement. It’s dramatic, eye-catching and best of all versatile. Whether you want subtle waves or a huge, messy mane, you can practically do whatever you please with crimped hair, because the amount of texture, product and styling you want to apply to this look is completely down to you."

http://dirtylooks.com/blog/crimped-hair-for-fall/

Kävin torstaina (29.8) kauniit hiukset- nimisessä kaampaamossa piiitkästä aikaa. Voi, että kuinka odotinkaan tätä. Hyvät hinnat, hyvä palvelu ja hassunhauska Sanna (kampaaja). Ekan kerran värjäsin kampaajalla hiukseni ja kyllä kannatti. Päätin viimeisen pohdintani jälkeen, että tahdon oman värin takaisin, ihan vaan hiusteni hyvinvointinikin vuoksi. Lähdettiin vaalentamaan koko tukka heti, kun raidottamalla se olisi ollut pidempi prosessi ja tässä asiassa olen liian malttamaton ja haluan nähdä tuloksen heti.

Sanna ymmärsi hyvin mun turhautumiseni kihariin ja kuiviin hiuksiin. Sanoikin, että ei ole ainakaan vaaraa, että käyttäisi liikaa ölyä. Suosittelenkin kaikille huistyypeille Moroccanoilia!
Sanoin Sannalle, että tarkoitus on kasvattaa pitkä tukka ja parantaa hiusten laatua. Leikattiin vaan huonot pois. Kuvia kun katson, niin olisi saanut vielä vähän leikata ja joku selkeempi malli. Tukka näyttää huonokuntoiselta ja suoristaminen ei auta asiaa yhtään. Mutta niinkun Sanna sanoikin, että otsatukkaa ei voi leikata kauhean lyhyeksi, koska se lähtisi kihartumaan ja sen kanssa saisin taaskin tapella.

Väriksi tuli tuommoinen toffee, lämmin. Seuraavalla värjäyskerralla saa kuulemma sitten sen väriset hiukset kuin tahdon. Oma väri oli niin tumma, että kaikki väri ei lähtenyt. Olen ihan tyytyväinen tulokseen, varsinkin kun siihen vanhaan verrattuna. Hiuslaatu kun vielä paranisi, niin olisi täydellistä.
25.11 on uusi aika varattuna. Katsotaan nytten, että kuinka paljon ehtii hiukseni kasvaa ja paljonko pitää vaihtaa väriä oman sävyiseksi.

Eli marraskuuhun asti kasvatan hiuksiani aivan rauhassa. Odotan vähän vaaleampaa värjäystulosta ja pitkää tukkaa :)
 

Yläkuvassa, näyttää, että olisi vieläkin selkeä juurikasvu :D Huono valo. Koko pää on kyllä saman värinen :)

Hei!

Koska olen viettänyt tämän päivän raksaleskenä (=olen nukkunut pitkään, lukenut blogeja ja poistunut kotoa vain salille), ei minulla valitettavasti ole minkäännäköistä järkevää asupostausta teille esittää. Mutta sen sijaan ajattelin puhua hiuksista. Kesän alussa aloitin hitaan paluun aitoon hiusväriini, eli hieman punertavaan vaaleanruskeaan. Tällä hetkellä hiuksiini on laitettu 2 kertaa kampaamossa (ihanassa Soulwomanissa!) koko päähän raidat vaalennusaineella ja tässä tilanne tällä hetkellä:

Useamman kerran koko tukan raidoittaminen kampaamossa tulee tietenkin todella kalliiksi, mutta halusin, että minulla edelleen on hiuksia tämän vaalennusoperaation jälkeen. En siis sortunut mihinkään kaksi kaupan värinpoistoa peräjälkeen päähän ja sitten joku ûberblondi väri niitten päälle- menetelmään, joka on takuuvarma resepti katkeileviin ja purkan lailla venyviin, elottomiin hiuksiin. Mutta muutos hiusteni värissä on melkoinen, verrattuna esimerkiksi vappuna napsaistuun kuvaan:

Vaalennusoperaatio kuitenkin jatkuu; voin tehdä seuraavan kampaajareissun jälkeen sitten ennen-jälkeen-postauksen, jossa näkyy taas hieman hiusten vaaleneminen. Nyt juurikasvu ei kuitenkaan ahdista, koska se ei hirveästi näy: juurikasvun väri on suurinpiirtein sama, kuin hiusten vaaleimmat raidat. Vielä tummien hiusten aikaan tyven esiin puskeminen oli jäätävä katastrofi: värjäämisen jälkeen hiukset näyttivät noin viikon verran hyviltä, kunnes vaaleana hohtava, alkavalta kaljulta näyttävä juurikasvu alkoi jo ärsyttää melkoisesti. Onneksi sekin ongelma on nyt selätetty.

Mutta millainen on hiusteni historia? Hiukseni ovat aikojen saatossa olleet _todella lyhyet_, todella pitkät, punaiset, ruskeat, lähes mustat, oman väriset, polkkamittaiset, pottamalliset ja on ollut otsista, kerrostusta, porrastusta, kevennystä, ohennusta ja vaikka mitä.

Lapsena hiukseni olivat lyhyet ja pottamalliin leikatut, ja näytin aivan pojalta. Tästä todisteena kuvien lisäksi ensimmäinen päiväni eskarissa: eräs minua muutaman vuoden vanhempi tyttö oli mennyt tämän ensimmäisen eskaripäiväni jälkeen kotiin ja kertonut äidilleen, että "Äiti! ÄITI! Meidän kouluun tuli tänään uusi poika, jonka nimi on Marjo!". Niinpä niin. (Selvennykseksi vielä, että kävin alakoulun ensimmäiset 5. luokkaa kyläkoulussa, jossa oli 6: lla eri luokka-asteella +eskari yhteensä alle 30 oppilasta, ja kaikki tunsivat toisensa.)

Ala-asteella kasvatin hiuksiani ja 3. luokalla ne olivat jo todella pitkät. Tuossa vaiheessa ensimmäinen etutukka taisi astua kehiin. Neljännelle luokalle mennessä olin kuitenkin saavuttanut jonkin esimurrosiän kapinavaiheen ja halusin hiukseni taas lyhyemmiksi: malliksi valikoitui kuitenkin melko kesy, kerrostettu polkka. Kuudennella luokalla tahdoin hiukseni leikattavan ah-niin-muodikkaan kananpersemallin mukaan. Tiedättehän: edestä pitkä, takaa lyhyt ja se takaosa piti muotoilla piikikkääksi. Jesus Christ, toivottavasti kaikki todistusaineisto tästä tyylikkyyteni siihen astisesta multihuipentumasta katoaa maailmasta.

Seiskaluokalla hiukseni olivat jo ehtineet kasvaa jo melkoisesti, mutta kampaajan tuomio oli tyly: latvasta 15 senttiä oli aivan hirveää hamppua, joka oli pakko leikata pois. Muistan kasiluokan syksyllä lähteneeni melko nyrpeänä Kreikkaan roimasti lyhentyneellä tukallani. Ysiluokalla iski joku taantumuksen vaihe itsensä ehostamisen suhteen ja leikkautin itselleni poikatukan. Siis todella, todella lyhyen tukan, joka sai minut näyttämään pikkupojalta eikä suinkaan 15-vuotiaalta tytöltä. Hienoa.

Värjäsin hiukseni nykymittapuulla todella myöhään: muutin 17-vuotiaana pois kotoa ja halusin jotenkin juhlistaa tätä uuden, itsenäisen elämäni alkamista. Marssin siis kampaamoon ja ostin hiusvärin. Kirkkaanpunaisen sellaisen. Silloin hiukseni olivat suurinpiirtein korvien päälle ylettyvät, niitä oli kerrostettu rankasti ja minulla oli keskeltä pyöristetty otsatukka. Värjättyäni hiukseni punaisiksi, näytin siis punapäiseltä pikku pallokalalta. Sain myös punaisesta väristä allergisen ihottuman, joten tämä operaatio oli todellinen epic fail. Sen jälkeen en ole punaiseen väriin koskenut. 

Punaisen jälkeen siirryin ruskeaan hiusväriin, joka taittoi todella pitkään todella pahasti punaiseen. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ruskealla värjäämistä, tavoitteenani tummanruskeat hiukset. Tässä vaiheessa keksin myös kulmakynän olemassaolon. Ja se oli hirveä virhe. Kuvat tuolta ajalta todistavat kulmakarvojeni olleen kuin kaksi pulskaa, punaruskeaa mittarimatoa.

Värjäsin koko lukioajan sekä fuksivuoteni hiuksiani ruskeaksi ja pahimman punaisuuden kadottua siirryin värjäysrutiiniin, jossa värjäsin vain juurikasvun ja laitoin värin koko tukkaan n. kolmen kuukauden välein välttääkseni pahimman kerrostumisen. Kuitenkin saatuani usemman kerran allergisen reaktion hiusväristä, päätin, että nyt saa tämä hengellä leikkiminen loppua. Oireeni nimittäin eivät olleet enää mitään kesyä ihottumaa vaan todellista hengenahdistusta ja suun ja nielun limakalvojen turvotusta. Onneksi tajusin lopettaa ajoissa, sillä olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen hiustenväriini. Olen päättänyt, että jos oma värini (kunhan siihen asti päästä) joskus kaipaa elvytystä, otan tukkaani korkeintaan vaalennusaineella tehtyjä raitoja. Ne eivät nimittäin sisälle sitä yleisintä hiusvärien paholaista ja allergioiden aiheuttajaa, hiusta tummentavaa PPD:tä. Aamen.

Millaisia seikkailuita teidän hiuksenne ovat käyneet läpi? Entä onko joukossa muita, jotka ovat innostuneet paluusta luonnolliseen sävyyn? 

x Marjo

p.s. Ainut asia, mikä hiusten vaalenemisessa ärsyttää on se, että viime syksynä hankkimani tummasankaiset nörttilasit eivät oikeen sovi nykyisen hiustenvärini kanssa. Ehkä edessä on reissu lasiostoksille?

Aina ei tarvita ihan valtavaa kontrastia, jotta saadaan näyttäväkin liukuväri aikaiseksi. Tässä lähtötilanne:

Ja tässä lopputulos, jota koitettiin turhaan taltutella kovassa tuulenpuuskassa:

Valoisaa päivää toivottelee,

Merkkis

Jos pitäisi nimetä yksi ihminen hiusjumalattareksi, olisi hän mielestäni Rihanna!
Monesti kun etsin inspiraatiota omiin hiuksiini kuvat Rihannan hiuksista kolahtavat.

Hän muuttelee hiustyyliään todella usein. Jotkut tyylit ei ihan uppoa, mutta varsinkin nyt kun olen lyhentänyt radikaalisti omaa kuontaloani niin inspiraatiokuvia löytyy todella paljon!
Olen aiemminkin mennyt kampaajalleni Rihannan kuvan kanssa ja tälläkin kertaa taitaa näin käydä ;)

Mitäs sanotte näistä?

Tuo kiharaversio on aivan ihana, mutta ihan mahdoton toteuttaa omaan päähäni.
Nuo kaikki muut ovat mahtavia ja lähtevät mukaan ensi tiistaina kun taas tapaamme hiusvelhoni Johannan kanssa...

Heippatimoippati ja niin edelleen... Nyt meinaa tulla vaan kaikkia kliseisiä kökkölauseita mieleen, kun pitäisi kertoa, mikä tämä on. No, uusi blogi kyseessä. Tässä vaiheessa vielä pahasti sisällön tulevaisuus hakusessa, mutta jotain lifestyleä se kait on. Ainakin tykkäisin kovasti kuvailla hiuksia, meikkejä, asuja, urheilua yms yms. Kynsiblogia melken 2 vuotta pitäneenä tekee mieli jo liian usein kertoilla kaikesta muusta kuin kynsistä, että jos sitten jotain tämmöstä tänne. Ja sopivasti tuossa lauantaina tein hurjan ostosreissun illan juhlia varten ja sain poikaystäväni kuvaamaan. Näin ensimmäinen postaus käsittelee reissun tuloksia.

Hame oli alelöytö Seppälästä ja muu asukokonaisuus on koottu sen ympärille. Teemavärit juhliin oli musta, kulta, valkoinen ja punainen.

Pitsipaitaa olen haaveillut pitkään ja nyt niitä näytti olevan kaupan monessa paikassa. Kun alle pukee spagettiolkaimisen topin, jää selkä kauniisti näkymään.

Isot korvikset riittää yksinään asusteeksi. Nämä löytyi Seppälästä jo aiemmin. Kutittivat korvissa, vaikka en ole edes nikkeliallerginen.

Ja kynnet piti tietysti laittaa samaan sävyyn muun asun kanssa.

Hame 8€ Seppälä (ale 36,95)
Pitsipaita (pitkä) 21,95€ Kekäle
Spagettiolkaintoppi (pitkä) 4,95€ H&M
Sukkahousut 4,94€ (2kpl) H&M
Korvikset 6,95€ Seppälä
Kengät n. 80€ Bianco Footwear

...tuntuu meinaas siltä, että meille, joiden tukalla on oma tahto ja villi elämä, on pelastus koittanut.

Oman pehkoni taltuttaminen vie toisinaan ihan turkasesti aikaa aamuisin. Kokeilin tänään ekaa kertaa ihan huvipäikseni tilaamiani Kerastasen kiharan tukan aineita, ja olen myyty. M-y-y-t-y. Tukan kostutus, vaahtoa kutreille, muutama supsutus suolavesisuihketta, ja tuloksena oli hillityt ja minusta ihan salonkikelpoiset laineet. Ei kommenrvenkkejä.

Kuvassa tukka on hulmunnut työpäivän aikana perässä vailla minkäänlaista kohentelua tai kaitsentaa, mutta suonette sen anteeksi, ajatus toivottavasti tästäkin selviää. Ja muuten, hassua, mutta ihan parhaimmalta se näytti sen jälkeen, kun olin nuohonnut ja nuokkunut soffalla pikku tirsojen jälkeen (talking about bed head ;)

Lämpöistäkin lämpöisemmät suositukseni siis pelastajakaksikolle: Kerastase boucles d'art -vaahto (älä ravista!) ja spray á porter. 

PS. Tilasin omani suht edukkaasti gorgeousshopista, jota suosittelen muutenkin kovasti shampoohommissa.

Koska on jo syyskuu, lienee aiheellista koota kasaan hiusvärit, jotka lämmittävät sydäntäni näissä alkusyksyn vielä lämmittävissä auringonsäteissä, pimenevien iltojen kynnyksellä.

KAUNIIT VAALEAT

Elokuun aurinkoa, heinäpeltoja, kuulaita aamuja

ELOISAT TUMMANVAALEAT

Paluu kotiseudulle, täynnä elämää

LÄMPIMÄT PUNERTAVAT

Ensimmäiset puista tippuneet lehdet, pähkinät ja taatelit

VASTUSTAMATTOMAT RUSKEAT

tummaa suklaata, kynttilänvalon ja hämärän raja

Runollisilla fiiliksillä mennään, tällä hetkellä koko elämässä. Miten on, voiko tiistaisin juoda punaviiniä?

-Meeri

Kuvat: Vaaleat 1: thebeautythesis.com, caraloren.com, longhairstyleshowto.com, stylebistro.com / Vaaleat 2: witanddelight.tumblr.com, coolechicstylefashion.blogspot.it, obaz.com / Tummanvaaleat 1: thestyleaddict.tumblr.com, harpersbazaar.com, thenletitbe.tumblr.com, Birkin / Tummanvaaleat 2: sacramentostreet.com, harpersbazaar.com, all-things-bright-and-beyootiful.tumblr.com, lookremix.com / Punertavat: thepursuitaesthetic.tumblr.com, thenletitbe.blogspot.com, dustjacketattic.blogspot.com / Tummat 1: vanillastylesheet.tumblr.com, 24.media.tumblr.com, youngfolksociety.tumblr.com, seventeen.com / Tummat 2: diana212m.blogspot.com, harpersbazaar.com, sunkissedgirlwearingpearls.tumblr.com, bellazon.com

Mun pitäs olla tällä hetkellä lukemassa psykan kokeisiin, mutta njääh, hiuksista puhuminen tuntuu paljon järkevämmältä ajatukselta nyt.

Ongelmani on siis: liian paksut hiukset. Kyllä. Ne voi olla myös liian paksut. Jos en kampaajalla leikkauta näitä kerroksittain, ne näyttävät tylsiltä ja littanoilta. You know, lehmännuolemilta. Valuvat vaan vesiputouksena päätä myöten.

Toinen asia, mikä näissä on huonoa: auta armias kun haluaisit kihartaa, väkertää ja mukertaa. Ohuet hiukset on helppo laittaa ja ne ovat luonnostaan pöyhkeät. Maria Montazamin sanoja lainaten: Vi måste tupera mera!

...Tai jotain sinnepäin. Olen myös huomannut, että letit näyttävät paljon paremmilta ohuemmissa hiuksissa. Kaupasta ei tarvii myöskään hilata tonkkakaupalla hoitoainetta, tai ostaa ylisuurta hiusdonitsia joka saa näyttämään ihan häävieraalta tai pahimmassa tapauksessa jopa morsiamelta.

Ja se tyyli! Voi jestas kuinka kateellinen olen, kun nämä ohuthiuksiset sukivat suortuviaan taaksepäin ja näyttävät HYVILTÄ, silleen rennolla tavalla (Tsekkaa Linda Juholan hiukset "ps I love fashion" blogista). Mutta auta armias jos yrität niin paksuilla hiuksilla. Hiuksethan valahtaa heti takasin silmien eteen tyyliin: "moi me tässä nyt vaan, sun hiukset, pitkästä aikaa!". Ugh.

Täten siis julistan: hankkikaa joku pliis mulle vetyperoksidia, että voin pilata omat hiukseni ja saada kerrankin ne unelmien hiukset!

(http://static.someecards.com/someecards/usercards/1332904910431_9824983.png)

Ensimmäinen kuukausi uudessa työssäni on nyt takana! Olen vilpittömästi nauttinut jokaisesta päivästä. Ymmärrän toki, että tässä, niinkuin monessa muussakin uudessa suhteessa, on oma kuherruskuukautensa. Aika, jolloin kaikki on vaan super ihanaa ja kivaa, ennen kuin arki koittaa ja totuus paljastuu. Taidamme elää vielä tuota aikaa ;)

Mikä tästä uudesta työstä tekee sitten niin ihanan? Ensinnäkin toimistolla on todella mukava ilmapiiri, semmoinen oikeasti rento ja hauska meininkin. Ihmiset ovat todella sosiaalisia ja selvästi saman henkisiä kuin minä. Sisällöltään työ ei ole mitään yhdinfysiikkaa, mutta arvatkaapa mitä? Ei sen tarvitsekaan olla! Nautin siitä, että työ on tiimityötä. Vastaan omasta osuudestani, mutta tukenani on aina tiimi ja kokonaisuus rakennetaan yhdessä. Lisäksi työhön kuuluu olennaisena osana asiakas ja työ onkin pohjimmiltaan asiakaspalvelua, ei esimerkiksi myyntiä

. Se sopii minulle mainiosti! Työssäni on tärkeää olla hyvin organisoitunut ja pysyä kartalla monesta eri projektista yhtä aikaa. Tällaiselle pienelle organisaatiofriikille, joka rakastaa listoja, paperikalenteria, aikatauluja, treeniohjelmia, ruokavaliota ja joka tekee elämän suuret päätökset 'pros and cons'-listan avulla, työ sopii kuin nakutettu ;)

Vaikka olen nauttinut työstäni suunnattomasti, on se myös vienyt minulta kaikki mehut. Johtunee ihan vaan siitä, että keskityn niin paljon ja imen itseeni samalla uutta tietoa kuin pesusieni. Kulutan kaiken energiani töissä ja makaan illat, erityisesti salin jälkeen, sohvalla kuin kuollut kala. Kieli poskella. Kuumiksen mukaan yleisin sananin on tällä hetkellä 'Ymph!'. Muuta ei suustani tule ulos, vaikka hän kuinka yrittää virittää keskustelua. Toivottavasti tilanne alkaa pikku hiljaa tasoittumaan, sillä olen ollut koko kuukauden maailman huonoin tyttöystävä!!

Muistatteko, kun hermoilin smart-casual pukeutumista ennen töiden alkamista? Olen selvinnyt siitä aika hyvin, vaikka itse sanonkin! Tässä kollaasi lemppari työasuistani. 

Kuvissa näkyvät tahrat eivät ole vaatteissa, vaan meidän eteisen peilissä ;)

Nuo jakut, tummat housut ja hame on hankittu uutta työtä varten, mutta paidat on ihan vaan kaivettu esiin vaatekaapin uumenista. Ja kyllä, yksi sellainen päivä on tullut vastaan, että olisin halunnut vetää vaan ne reikäfarkut jalkaan. Onneksi kuitenkin toimistolla, sellaisina päivinä, kun ei ole asiakastapaamisia, saa käyttää astetta rennompia vaatteita näihin kuviin verrattuna ;) 

Lookini on vaatteiden lisäksi päivittynyt viime viikolla myös hiusten osalta. Oli aika päivittää kesän kuluttamat hiukset syksyyn. Luottokampaajani on kadonnut maapallolta, nyyh ja kiitos kymmenistä ihanista lookeista! Oli siis aika etsiä uusi luottokampaaja. Lähdin kyselemään suosituksia ystäviltäni ja päädyin niiden perusteella Suskuun, joka työskentelee Studio Clippersissä, Albertinkadulla. En edes tiedä, mitä lähdin kampaajalle hakemaan: jotain uutta, jotain väriä, kuivat latvat pois, mut ei liikaa... Helpot ohjeet kampaajalle ja silleen ;) Hiuksiini laitettiin loppujan lopuksi kolmea eri väriä ja aikaa kului lähemmäs kolme tuntia, mutta mikäpä siinä istuessa, kun juttu lensi Suskun kanssa kuin kenen tahansa ystäväni :) Ja voih, miten tyytyväinen olin lopputulokseen! 

Hauskaa viikon alkua kaikille!

Hannalla oli lähtötilanteena kesän myötä lähes valkoiseksi vaalentuneet hiukset, joissa oli muutama sentti omaa vaaleaa tyvikasvua. Laitettiin pääliosaan jonkin verran aivan vaaleita, oman tyven värisiä raitoja ja päästiin upean elävään lopputulokseen:

Kuvaushetkellä loisti aivan mieletön auringonlasku, se tuo hiuksiin kauniin roosaista fiilistä.

Alkaako sinullakin palata usko pitkään pois muodista olleisiin raitoihin?? Minulla nimittäin on jo palannut, joten näitä raitamuutoksia taitaa tulla tänä syksynä oikein urakalla!

-Meeri

Pinnalla nyt, ponnarit! Sutaise hiukset ponnarille ja kauden trendikkäin kampaus on valmis. Kuva napattu Caroline Blomstin (Stockholm street style) toimesta Tukholman muotiviikkojen humussa. Ylös, alas, keskelle...ei väliä, mihin sen nyt parhaiten saa omaan päähän sopimaan. Sutturanutturat saavat vaihtua perusponnariin. Kerrankin minunkin hiukseni kulkevat trendinharjalla, lähes joka päivä!

---------------------------------------------------

Surfacing now - ponytails! Picture is taken from Stockholm Fashion Week by Caroline Blomst. High, middle, at the nape of your neck... it doesn´t matter. For once my hair is ultratrendy, almost every day!

Pic: Caroline Blomst

-M

Pinterestistä löytyi niin hieno ja helppo nyörityskampaus, että se pitää jakaa teidän kanssa. Ohje on alunperin blog.hairandmakeupbysteph.com -sivustolta, kiitos siis siihen suuntaan! Stephin blogista löytyy aivan mielettömän hienoja kampauksia muutenkin, kannattaa käydä vilkaisemassa!

Hymyä päivääsi,

Meeri

Anteeksi, vielä sellainen, että mie värjään viikonloppuna takaisin bruneteksi, ehkä jopa ilman blondia ! :O
Mikä muhun on menny ?! :DD
No ei. Kauan mun piti ittelleni hokea, että ne on ihanat, sitten ku niihi taas tottuu.
Mun on aivan pakko. En uskalla ees ajatella, kuin paljo mulla on menny rahaa tänä vuonna hiusväreihin !
Nyt se loppuu !
OIKEESTI !
Mä haluan tottua omaan hiusväriini, kiitos ! :D
Mä jo kuvittelen ihteni vaaleanruskea päiseksi. <3
TÄLLÄ KERTAA KYSYN KAUPASTA APUJA !!

TOLLASTA TYYLIÄ HAKEMASSA...

Nöörä~

 Tällä kertaa ei muuta kuin meikkikuvia. Pitkästä aikaa tummempaa meikkiä. Tykkään kovasti, mutta tavallaan en viihdy kuitenkaan semmosessa. Oon vaan niin eloveenatyttö. Että ärsyttääkin joskus.